Ragnar Granit

SUOMALAISET NOBELISTIT

Jos tavalliselta suomalaiselta kysytään kuinka monta Nobelpalkintoa suomalaiset, ja erityisesti suomalaiset tiedemiehet ovat saaneet, vastaus on mitä todennäköisemmin: Suomalaisia nobelisteja on kaksi, Frans Emil Sillanpää ja Artturi I. Virtanen ja tiedenobelisteja siis vain yksi. Tosiasia kuitenkin on, että nobelisteja onkin kolme, joista tiedenobelisteja kaksi, toisen ollessa Ragnar Arthur Granit.

On yllättävää, että suomalaiset ovat lähes tyystin unohtaneet Ragnar Granitin ja suomalainen tiedeyhteisö pahoittelee sitä, että suomalaisia tiedenobelisteja on vain yksi.

Suomalaiset Nobelpalkinnon saajat ovat siis:

1939 Frans Emil Sillanpää, kirjallisuus

"for his deep understanding of his country's peasantry and the exquisite art with which he has portrayed their way of life and their relationship with nature"

1945 Artturi I. Virtanen, kemia

"for his research and inventions in agricultural and nutrition chemistry, especially for his fodder preservation method"

1967 Ragnar A. Granit, fysiologia tai lääketiede (palkittuina myös: Haldan Keffer Hartline ja George Wald, U.S.A.)

"for their discoveries concerning the primary physiological and chemical visual processes in the eye"

On totta, että esimerkiksi Encyclopedia Britannica, joka mainitsee Nobelistien kansalli- suuden palkinnonsaantihetkellä, mainitsee Ragnar Granitin olevan ruotsalaisen. Se ei kuitenkaan ole koko totuus.

LAPSUUS JA NUORUUS

Ragnar Arthur Granit syntyi lokakuun 30. pnä vuonna 1900 silloisessa Helsingin pitäjässä metsänhoitaja Arthur Wilhelm Granitin (s. 1871) ja hänen vaimonsa Bertie Granitin (s. 1878) perheeseen. (Ragnar Granitin syntymäpaikasta on julkisuudessa epätietoisuutta. Mainitaan, että hän syntyi virallisten tietojen mukaan Riihimäellä, mutta oman todistuksensa mukaan Helsingin pitäjässä. Väestörekisterikeskuksesta äskettäin saamani tiedon mukaan hänet on kuitenkin kastettu Helsingin pitäjässä, mutta hän voinut silti syntyä Riihimäellä.)

OPISKELU

Ylioppilaaksi tultuaan Granit harkitsi ensin juridiikan opintojen aloittamista ja osallistuikin vuonna 1919 Åbo Akademi'n kesäkursseille, joilla hän opiskeli filosofiaa ja juridista suomen kieltä. Filosofian kesäkurssi antoi paljon painoa psykologialle ja tämä oppiaine valtasi hänet täysin. Hänen setänsä, jolla oli elävää ihmistuntemusta, kiinnitti tähän huomiota kävellessään nuoren Ragnarin kanssa tuomiokirkon kortteleissa ja joen varrella. Hän sanoi Ragnarille: "Det är lönlöst att ägna sig åt psykologi om man inte har en läkares utbildning eller åtminstone skaffat sig djupgående kunskap i biologi." ("On hyödytöntä omistautua psykologialle, jollei ole lääkärin koulutusta, tai ainakin hankkinut syvällistä tietoa biologiassa.") Niinpä Ragnar Granit valitsi lopulta oppiaineekseen lääketieteen.

Ensimmäisen matkansa Lontooseen Granit teki jo vuonna 1920, jolloin hän osallistui Lontoon yliopistossa englannin kielen kesäkurssille. Tämä oli sikäli merkityksellistä, että tuohon aikaan yliopistojen kaikki kurssikirjat olivat saksankielisiä. Ragnar Granit oli kuitenkin anglofiili, ehkä isoisältään Jeremiakselta saamiensa vaikutteiden vuoksi. Matkan hän teki ns. "voilaivalla" Hangosta Kööpenhaminan kautta Hulliin. Tämä ensimmäinen ulkomaanmatka teki nuoreen Ragnar Granitiin unohtumattoman vaikutuksen ja kuvatessaan Lontoon kokemuksiaan hän lainaa Samuel Johnsonin sanontaa: "when a man is tired of London, he is tired of life" (kun ihminen on kyllästynyt Lontooseen, hän on kyllästynyt elämään).

RAGNAR GRANITIN PERHE

Ragnar Granitin puoliso, vapaaherratar Marguerite (Daisy) Emma Bruun syntyi vuonna 1902 Pietarissa. Hänen vanhempansa olivat todellinen valtioneuvos, vapaaherra Theodor Bruun ja Mary Edith Henley. Alunperin ranskalainen perhe oli venäläistynyt. Daisyn isä oli Suomen passitoimiston päällikkö. Äiti oli syntyisin englantilainen ja puhui aina englantia lastensa kanssa.

Ragnar ("Raggen") Granit opiskeli lääketiedettä Helsingin yliopistossa ja suoritti lääketieteen kandidaatin tutkinnon vuonna 1924 ja väitteli tohtoriksi vuonna 1927. Väitöskirjan aiheena oli värien näkemisen teoria. Lääketieteellisten opintojensa lisäksi hän suoritti myös filosofian kandidaatin tutkinnon vuonna 1923 (oppiaineinaan teoreettinen ja käytännöllinen filosofia, estetiikka ja kemia).

TUTKIJANA HELSINGISSÄ, OXFORDISSA JA PHILADELPHIASSA

Vuonna 1928 Ragnar Granit matkusti Oxfordin yliopistoon, vain kaksi vuotta sen jälkeen kun professori Edgar D. Adrian oli ensimmäisenä tehnyt yksittäisen hermon sähköisen impulssin mittauksen. Oxfordissa vaikutti silloin sen ajan merkittävin hermofysiologi Sir Charles Scott Sherrington, jota kutsuttiin tuttavallisesti nimellä "Old Sherry". Sherrington (1857 - 1952) oli tuolloin 70 vuotias.

Sherringtonin luota Granit löysi sen mitä hän todella etsi. Granit halusi ymmärtää näkemistä ja hän oivalsi, että kaiken perustana on se, että verkkokalvo itse toimii näköinformaatiota prosessoivana hermokeskuksena ja lähettää aivojen näkökeskukseen jo valmiiksi esiprosessoitua informaatiota.

Edgar Adrianin kehittämää sähköistä mittausmenetelmää käyttäen Ragnar Granit jatkoi näön biosähköisiä tutkimuksia Pennsylvanian yliopistossa lääketieteellisen fysiikan tutkijan asemassa vuodesta 1929 vuoteen 1932. Tämän jälkeen hän palasi takaisin Sherringtonin laboratorioon vuosiksi 1932 - 1933. Hän jatkoi näköhermon ja verkkokalvon biosähköisiä tutkimuksia, joita kutsutaan elektroretinogrammiksi (ERG) Helsingin yliopistossa vuodesta 1935 vuoteen 1940. Granitin vuonna 1947 julkaisema kirja Sensory Mechanisms of the Retina on silmän sähköfysiologian alan klassikkoja.

Eräs Sherringtonin keskeisistä ajatuksista oli, että hermosignaalien vaikutus hermoliittymän, synapsin, kautta seuraavan hermosoluun voivat olla joko aktivoiva tai ehkäisevä. Granit kiinnostui ajatuksesta voida kokeellisesti osoittaa, että ehkäiseviä hermoliitoksia olisi myös verkkokalvolla. Palattuaan Sherringtonin luota kotiin Helsinkiin hän onnistui tässä kokeessa. Tässä työssä hän käytti itse valmistettua elektroniputkivahvistinta. Tutkimuksensa tulokset hän julkaisi vuonna 1935.

Ragnar Granit nimitettiin Helsingin yliopiston fysiologian dosentiksi vuonna 1929. Helsingin yliopiston fysiologian ruotsinkieliseksi professoriksi hänet nimitettiin vuonna 1937. Talvisodan päätyttyä hänet kutsuttiin vuonna 1940 tutkijaprofessoriksi Harvardin yliopistoon Yhdysvaltoihin. Hän oli tiettävästi jo ostanut matkaliput Yhdysvaltoihin kun hän sai tarjouksen tulla neurofysiologian professoriksi Karolinska Instituteniin, Tukholmaan, jonne hän sitten päättikin siirtyä. Vuonna 1945 perustettiin Tukholmaan Lääketieteellisen Nobel-Instituutin Neuro- fysiologinen laboratorio, jonka johtajaksi hänet kutsuttiin ja jossa tehtävässä hän toimi eläkkeelle siirtymiseensä, vuoteen 1967 saakka.

Edelleen Ragnar Granit toimi vierailevana professorina Rockefeller Institutessa New Yorkissa vuosina 1956 - 1966, St. Catherine Collegessa Oxfordissa 1967, San Franciscossa 1 969, Düsseldorfin yliopistossa 1975, Max-Planck- Instituutissa (Bad Nauheimissa) 1976, National Institute of Healthissa (Bethesda, Maryland, USA,) 1971 - 72, sekä 1974.

Professori Ragnar Granit saavutti mer- kittäviä tuloksia biosähköisten ilmiöiden ja näön biofysiikan sekä ihmisen hermojärjestelmän tutkijana. Silmän sähköfysiologian tutkimuksessa saavuttamiensa ansioiden vuoksi hänelle myönnettiin Nobel-palkinto vuonna 1967 yhdessä amerikkalaisten biofyysikko Haldan Keffer Hartlinen sekä biokemisti George Waldin kanssa. Täten professori Ragnar Granit on toinen niistä kahdesta suomalaissyntyisestä tiedemiehestä, joille on myönnetty Nobel-palkinto.

Fysiologian Nobelin palkinnon saajista sanotaan, että "heillä ei ole mitään yhteistä, paitsi se, että he ovat työskennelleet nobelistin laboratoriossa". Tämä pitää paikkansa myös Granitin kohdalla. Sherrington sai Nobel palkinnon vuonna 1932, Granit vuonna 1967. (Sir John Eccles vuonna 1963)

TIETEELLISIÄ KUNNIANOSOITUKSIA

Professori Ragnar Granit on saanut myös lukuisia muita kunnianosoituksia ja palkintoja eri yliopistoilta ja tutkimuslai toksilta ympäri maailman. Hänet on nimitetty Suomen tiedeseuran jäseneksi 1937 ja myöhemmin kunniajäseneksi. Hän oli Ruotsin tiedeakatemian jäsen vuodesta 1944 ja presidentti 1963-65. Royal Societyn jäsen vuodesta 1960, National Academy of Sciencen jäsen vuodesta 1968, Torinon lääketieteellisen akatemian kunniajäsen vuodesta 1961, samoin Intian tiedeakatemian vuodesta 1963, American Academy of Arts and Sciences'in vuodesta 1971, Accademia Nazionale dei Lincein (Rooma) vuodesta 1978 sekä lukuisten muiden tiedeakatemioiden jäsen.

On yllättävää, kuinka yleisesti Suomessa kuvitellaan, että vain yksi suomalainen tiedemies, A.I. Virtanen, olisi saanut Nobel-palkinnon. Esimerkiksi Ragnar Granitin kuoltua maaliskuun 13. pnä 1991, Helsingin Sanomat laittoi hänen nekrologissaan sanan 'suomalainen' vaati- mattomasti sitaatteihin.

BIOELEKTROMAGNETISMIN ALUEELLE ANNETUT NOBELPALKINNOT

Ragnar Granit kuoli maaliskuun 12. päivänä 1991, 90 vuoden iässä. Silloin havahduin huomaamaan, että hänet olisi pitänyt kutsua Lääketieteellisen fysiikan ja tekniikan yhdistyksen kunniajäseneksi. Se jäi minulta kuitenkin tekemättä. Ragnar Granit kyllä vieraili LFTY:n kunniavieraana yhdistyksen järjestämässä Ensimmäisessä Pohjoismaisessa Lääketieteellisen Fysiikan ja Tekniikan Konferenssissa tammikuussa 1970. Olin itse tuossa kokouksessa mukana nuorena teekkarina. Mutta koska istuin tilaisuudessa takapenkillä, en tavannut siellä henkilökohtaisesti Ragnar Granitia.

Ragnar Granit oli suomalaissyntyinen, opiskellut ja tehnyt tutkimustyötään Suomessa. Lisäksi hän oli bioelektromagnetismin uranuurtajia. Kun Tampereen teknillisen korkeakoulun Lääketieteellisen tekniikan laitos on erikoistunut biosähköisten ilmiöiden tutkimukseen ja alan koulutukseen kansainvälisellä tasolla, halusimme kunnioittaa Professori Ragnar Granitin muistoa nimeämällä TTKK:n Lääketieteellisen tekniikan laitoksen hänen mukaansa. Näin ollen johtamani laitos on vuoden 1992 huhtikuun alusta lähtien käyttänyt nimeä Ragnar Granit instituutti.

Vuonna 1995 Ragnar Granit instituutti teki aloitteen Ragnar Granit Säätiön perustamiseksi. Ajatuksena oli, että Säätiön perustajayhteisöiksi tulisivat ne tahot, jotka liittyvät läheisesti Ragnar Granitin elämäntyöhön. Näitä olivat:

KIRJALLISUUTTA

Donner, Kai Otto: "Minnestal över Ragnar Granit." Finska Vetenskap-Societetens Årbok 1991.

Granit, Ragnar: "Ung mans väg till Minerva." KF:s Bokförlag, Stockholm, 1958.

Granit, Ragnar: "Charles Scott Sherrington. An Appraisal." Nelson, London 1966.

Granit, Ragnar: "The Purposive Brain." The MIT Press. Cambridge, Mass, 1977.

Granit, Ragnar: "Hur det kom sig." Norstedts, Stockholm, 1983.

Lindén, Lena: "Flicka på skäpp." Holger Schildts Förlag, 1966.

Reuter, Tom: "Ragnar Granit, helsinkiläis-korppoolainen neurofysiologi." Lääkäri ja vapaa-aika 1989, nr. 2B.

Sacks, Oliver: "Neurology and the soul." The New York Review of Books, November 22. 1990.